Ruhtinaat nuo rahavallan Raiskaajat Äiti-Maan Puristetaan ruumiinnesteet Väkilannaks jauhetaan Hyvään multaan kynnetään Siihen siemen kylvetään Alkaa aika uuden vallan Luoma luonnonmukainen Kääpiöt eessä luonnon mahdin Joukossa jättiläisten Vanha voima nyt määrää tahdin Aika tullut on rangaistuksen Kirottu olkoon kättenne työ Sukuhaaranne sammukoon Sananne vieköön ikuinen yö Muistotkin teistä haipukoon Kirous On langetettu

Kädetönnä kirjaa Näkijä tuo silmätön Kieletönnä kertoo Valheet sijaan totuuden Sammumaton tuli Liekki ikuisen totuuden Rinnassa kun palaa On kuolematon ihminen Tiedotonna tietää Sanatonna sanoittaa Sielutonna liitää Hengetönnä kukoistaa Sammumaton tuli Liekki ikuisen totuuden Rinnassa kun palaa On kuolematon ihminen Kuuntele älä sitä joka puhuu Vain ylentääkseen itseänsä Kuuntele älä sitä joka sanoo Salaisuudet tietävänsä Soitto kelloin Tuonen Väärämielen saavuttaa Elämänsä työn valheellisen Kuolemallaan maksaa saa Sammumaton tuli Liekki ikuisen totuuden Valheelliset polttaa On kuolevainen ihminen Sammumaton tuli Liekki ikuisen totuuden Rinnassa kun palaa On kuolematon ihminen Norja onpi varreltansa Lailla pajun taipuvaisen Voima tuleen tervasista Elon liekki on ikuinen Taivosihin tanssii tuli Ylisihin ennättävi Kirjokantta nuolee liekki Valo varjon karkottavi

Mustamieli maata mataa Valotonna vaeltaa Iät itseänsä etsii Ajan kuilut samoaa Mahtivoima muinainen Kutsuu takaa kirjokannen Alisista aika kaartuu Murtuu loitsu pimeyden Alinen Syntysija jumalten Alinen Mysteeri iäinen Tyven, musta silmä suon Kaihon rinnassa jo nostaa Kuristavi koura kaipuun Metsänpeittoon houkuttaa Maailmain salit avautuu Eessä silmäin matkamiehen Elon tuska viimein sammuu Aika jättää on Alinen Alinen Pimee loukko maallinen Alinen Aika jättää on Alinen Tuntemattomaan Kaivoon pohjattomaan Polkumme meidät johtaa Elontaakast' vapauttaa

Luista maan, kivisistä Nousee ikielonvirta Saapi suolle silmähästä Musta veri suonist' maan Pääni painan lammen reunaan Tunnen lähteen, tunnen maan Metsän voiman vedän henkeen Haistan tuoksun mustan veen Metsänpeittoon pakosalle Kätköön Tapion tuvalle Pakoon ihmisyyden tuskaa Jättämättä jälkeekään Pääni painan lammen reunaan Tunnen lähteen, tunnen maan Voima luonnon rauhaan johtaa Nukkumaan jos tähän jäädä saan Pääni painan lammen reunaan Tunnen lähteen, tunnen maan Pääni painan lammen reunaan Tunnen lähteen, tunnen maan

Kaukaisuuteen kantaa askel Suurten salain syntyville Sinne missä kalmot makaa Tasolle, jot' mahtivallat yhä asuttaa Vaivoin nousen kalliolle Katse kiitää taivahalle Ilman salit maata viistää Näky kohottavi mieleni jo liitämään Kaukaisuuteen Kunniaan Iäisyyteen Tuonelaan Kirjokannen kaarehelle Pohjannaulan huippuselle Sieltä silmään maailmaa Ajatuksein äärirajan tahdon saavuttaa Erämaahan eksyneille Kadonneille matkaajille Kokon liekit nostan ilmaan Valo valheet, vääräuskot iäks' karkottaa Kaukaisuuteen Kunniaan Tiemme johtaa Tuonelaan Tuonen veisut jo raikaa Vereni näin saavat kuohaamaan Tuonen veisut jo raikaa Mielen synkät sopet avajaa Tuonen veisut jo raikaa

Aikoina ammoisina Kauan ennen ihmistä Eli muinainen tietäjä Salain kaikkein vartija Virsikäs tuo Vipunen Syntysanain taitaja Kallion on kokoinen Suurin muinaisista suurista Eksyneenä salain mailla Sydänmailla ikitiedon Vanhan Väinämöisen lailla Etsimällä löydät sen Viekaudenpa korennolla Mysteerit voi availla Ajatuksein astalolla Mielen terävän miekalla "Kenpä kehtaa herätellä Vanhan miehen ravistella Annan sulle antimia Jos ensin arvos todistat Arvoton vain tuoneen joutaa Kärsimätön kuolemaan Runot oikeemielisille Väärämielet mananlaan" Asuu tieto menneiden Kätkössä mielen sokkeloiden Herätellä on jo aika Veriside, vanha taika Mahtava on Vipunen Vailla vertaa päällä maan Suurin tiedossa, taidossa Ikiunestas sua kutsutaan Eksyneenä salain mailla Sydänmailla ikitiedon Vanhan Väinämöisen lailla Etsimällä löydät sen Viekaudenpa korennolla Mysteerit voi availla Ajatuksein astalolla Mielen terävän miekalla Elo vastauksia vailla Poissa turva tietojen Vastaus pimeimmillä mailla Alla perimmäisten varjojen Synkkimpiin vesiin sukella Käännä kivi viimeinen Sieltä valo tiedon kaiva Sisältäs löydä Vipunen

Kuka runolaulut laulaa Sanan taiat taivuttaa Kenpä loitsut louskuttavi Riimit riimuin valjastaa Kun on väki Väinöö vailla Tietäjättä jäänyt maa Ilman iloo ilmahasta Valotta kuun ja auringon Huipuista korkeimmalle Ei ihmissilmin nää Rannoista rakkaimmalle Pääsee vast, kun aika jättää Katse kiitää kaukomaille Lähipiirin silmä luotaa Löytyneekö ylisistä Alisista tavoittaa Käännä silmä sisusiin Syvään silmää mielenmaa Paljastele veri vanha Emoin, isoin salat jaa Vesistä kauneimmalle Kaipuu jo rintaa jäytää Syvyyksistä syvimmälle Mis' totuus mielen täyttää Aika nousta madon maasta Itsensä nyt ylentää Mielenmahdit paljastella Ajatukset lentoon päästää Runolaulut aika laulaa Riimuin riimit valjastaa Vanhat loitsut louskutella Sanan taiat taivuttaa Kun on väki Väinöö vailla Nousemme vastaamaan On aika kuuta kuletella Sampo uus' valmiiks' saattaa Aika uus' on päivä päästää Kirjokansi koristaa Ahjo Ilmarisen sytyttää Uudet taivoset takoa Kun on väki Väinöö vailla Nousemme vastaamaan On aika kuuta kuletella Sampo uus' valmiiks' saattaa

Aika nousta ikeen alta Alta vuosisatain vainon Taivosia tavoitella Ylisiä yritellä Siskot, veljet vanhan veren Vallat, Väet nostatelkaa Voimat muinaisten jumalten Alisista vapautelkaa Veljet veren, siskot maan Vallan varjot uhratkaa Alttarille kantakaa Ristinkirot murtakaa Kaunehimman Kirjokannen Laulumme nyt tavoittaa Ylisiin, Ylisiin Sinne polkumme johtaa Kaunehimman Kirjokannen Valo päällemme loistaa Ylisiin, Ylisiin Ikuisesti ainiaan Kaikki päätyy Tuonelaan Vain vääräuskot unholaan Elonkehä pyörii vaan Ikuisuuteen ainiaan Kaunehimman Kirjokannen Laulumme nyt tavoittaa Ylisiin, Ylisiin Sinne polkumme johtaa Kaunehimman Kirjokannen Valo päällemme loistaa Ylisiin, Ylisiin Ikuisesti ainiaan

I - RITUAALI Kuuluu kutsu pimeydestä Huuto ikimetsästä Sieltä raikuu rummun tahti Siellä virtaa sahdinmahti Rääkynääkö laulu lienee Vai jotain toiselt' tasolta Salaisuutta taitamatta Ei tunnista rituaalia Sinipiika tanssiin pyytää Hongatar nyt tahdin lyö Kumisevi ontto runko Helisevi tähtein vyö Vanhat vallat illakoiden Elonkehää ylistää Suureen ääneen laulu raikaa Kaikki kuoroon yhtykää Silloin saapui paha pappi Vääräusko-vainolainen Julistamaan valheitansa Kaik' on vanha paholaisen Piru piilee alla peiton Metsänpeiton kanervaisen Ainut vain on jumalansa Suuri herra olevaisen Käänsi kivet hiisipaikan Kaatui pyhän lehdon puu Kellot valoi vaskisesta Tyhjää mantraa jauhaa suu Jopa suuttui sinipiika Hongatar papin maahan lyö Kaikuu ontot papin valheet Hiidenpojat papin syö Alttarille taipuu selkä Verel kivi peitetään Uudet uskot valheelliset Ulos näin jo heitetään II - AAMUNKOI Väräjävi aamuinvalo Kerääntyvi kultasäde Varjo väistyy kuusein alle Yölliset jo piiloon saa Suuren pedon alttarille Nous usva uhrin kätkemään Kastehelmet sekoittuvi Verenpunaan pyhän maan Uhrilehdon hämär'teot Tietäjien taikakeinot Salaisuudet sumuverho viel' katsehelta kätkee saa Sarastavi aamunkajo Säde usvan haihduttaa Varjostavi veriteko Päivää uutta nousevaa Eipä nähnyt aamuansa Paha pappi aavikolta Nousevi ei enää risti Vääräusko viekottele Uhrilahja jumalille Väille ja haltijoille Annettu on kuolemalla Uhri uuden aamunkoin III - USVA PEITTÄÄ MAAN Ja usva peittää maan Kätkee kaiken hunnullaan Minne mieli halajaa Vie ei polku ainutkaan Nyt sade piiskaa vaan Hukuttaa jo mahdillaan Siel' mis' henget vaeltaa Tuomittuna ainiaan Usva peittää maan Sade murskaa voimallaan Kaikki kuolee ajallaan Tuonenvirtaan paiskataan Elon teot punnitaan Tuomiolle Tuonelaan Kun usva peittää maan Hiljaisuus jo vallan saa Pimeys kaiken valloittaa Ikiuneen vaivuttaa Ja sade piiskaa vaan Maanpiiri verikasteen saa Eikä nouse ainutkaan Tuonen voimaa haastamaan Usva peittää maan Sade murskaa voimallaan Kaikki kuolee ajallaan Tuonenvirtaan paiskataan Elon teot punnitaan Tuomiolle Tuonelaan Usva peittää maan Sade murskaa voimallaan Eikä nouse ainutkaan Tuonen voimaa haastamaan Elon teot punnitsee Lopus' kaikki tuomitsee Ja usva peittää maan Ain' usva peittää maan Kun usva peittää maan Pelastu ei paimenkaan

Keskikesän kynnyksellä Kankahalla kahden veen Tapahtuvi taikaihme Syttyi valo pimeyteen Virranvarren kivisistä Kuoriutuvi repolainen Metsänpeiton mättähistä Syntyi sulo ikuinen Alkavi jo uusi aika Ennen kesän ensikuuta Syövereihin synkän virran Houkutus on upota Pimeydestä loistaa valo Kuvakudos kauneuden Alkuvoimain, taikain lumo Lupaus onnen ikuisen Ainiaaksi antaudun Virtahan heittäydyn Ikuisuuteen lumoudun Yli kutsun Tuonenneidon Ainiaaksi antaudun Sydänmaille salatiedon Valan vannon viimeisen Kautta äärettömän kirjokannen Ikuisuus on lumotun Kera kauniin Metsänneidon

Uneen Odin vaipua saa Totuus unhoittuu Valheet Uskot aavikoiden Miekoin nyt juurtuu Tuskaa Syövän lailla sikii Risti valloittaa Vastaan Luonnonkansa sotii Piispa kirveel palkan saa Uneen Kaikki kaunis katoaa Maa Paljaaks kun raiskataan Nouskaa On luonnon aika kostaa Palaa Väinämöinen matkaltaan Ristin Kirja ilmestyksen Enne on tulevan Alkaa Aika puhdistuksen Tuulen tunnen nousevan Herää Muinaiset unestaan Turhaa valheet hiekkamaan Kauneus Jonk' poljitte aikanaan Palaa viimein kostamaan Uneen Kaikki kaunis katoaa Maa Paljaaks kun raiskataan Nouskaa On luonnon aika kostaa Palaa Väinämöinen matkaltaan Lentoon Tasolle toiselle Jumalten matkaan Muinaisten uniin Ikuisiin Herää Odin unestaan Palaa Väinämöinen matkaltaan Nousee pakanain valtakunnat Tuleen ikuiseen ristin vallat Kadotukseen, mustaan pimeyteen Ikuiseen